Friday, September 27, 2013

Vylkkärihuomiota!

Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja Ville Paso pyysi kirjoittamaan uudesta kotimaastani syksyn ensimmäiseen Vylkkäriin. Minäpä kirjoitin.

https://issuu.com/vylkkari/docs/vaasan_ylioppilaslehti_syyskuu2013_/17?e=0

Tuesday, September 17, 2013

Sturla

Tapasin eräänä päivänä Sturlan, kodittoman miehen. Hän käveli vastaan kadulla ja totesi jotakin islanniksi. Tilanteen yllättämänä en ymmärtänyt kysymystä. Mies kysyikin seuraavaksi "talarðu íslensku?". Bara smá, vastasin. Mies vaihtoi englantiin ja kysyi, kuka on antanut minulle luvan olla noin nätti. Sanoin, että ihan omin luvin tässä näin on käynyt. Hän vaikutti mielenkiintoiselta ja vaarattomalta, joten jäin mielelläni hetkeksi hänen seuraansa.

Sturla piti Suomesta. Samoin hän piti salaliittoteorioista. Uusnatseja hän sen sijaan vihasi. Kävimme maailmanhistoriaa läpi ja puhuimme viime aikojen tapahtumista, joista hän oli perillä paljon paremmin kuin minä. Mietin, mistä hän saa niin kattavasti tietoa. Reykjavíkissa on paljon penkkejä. Ehkä jonkun penkille unohtamista Fréttablaðið-lehdistä? Elokuvamaista, mutta mahdollista. Reykjavíkissa moni asia on tavallista mahdollisempi. Minulla oli sylissäni litran pullo Bónuksen halvinta astianpesuainetta ja pussillinen sipulirenkaita. Sturla sytytti savukkeen toisensa jälkeen ja huomautti, että kodittomien yöpaikassa hänen savukkeensa varastettiin eikä siellä voi nukkua pelkäämättä väkivaltaa. Sturlan omakin temperamentti oli vahva ja hän kiihtyi silminnähden kertoessaan arjestaan. Siitä, kuinka häneen suhtaudutaan asiattomasti niin pankissa, ruokakaupassa kuin kaikkialla muuallakin. Hän on kohtelias ja rauhallinen, mutta häneen ei suhtauduta ihmisenä. Hän ei kuitenkaan ole katkeroitunut. Sanojensa mukaan hän ei ole koskaan kajonnut kehenkään eikä aio satuttaa ketään myöskään tulevaisuudessa, vaikka epäoikeudenmukaisuus suututtaa häntä. Se alkoi suututtaa minuakin.

Sturla ei vaikuttanut sekavalta eikä hänellä ollut muuta kuin savukkeensa. Päällä oleva vaatekerta oli ainoa mutta kylmyyteen tottuneella islantilaisella ei ollut hätää viiden asteen lämpötilassakaan. Hänen ajatuksenjuoksunsa oli kristallinkirkasta ja mikä hämmästyttävintä, tämän englanti oli virheetöntä ja edistynyttä. Ehkä hän on pitkälle koulutettu. Hänen kanssaan oli ilo jutella. Sturla uskoi Jumalaan ja tähyili taivaalle. Minäkin katsoin. "Do you see him?" Vastasin kieltävästi. Totesimme sen johtuvan siitä, että on pilvistä. Sturla nauroi niin että koko hammasrivi näkyi. Hän ei ilmeisesti ole hetkeen käynyt hammaslääkärillä.

Lähdimme lopulta eri suuntiin, minä kotiin ja Sturla kaupunkiin kodittomien majaa vältelläkseen. "See you around!" "I'll see you."

Monday, September 2, 2013

Näen kaupungin valot.

Noniin. Kuukauden matkalaukkuelämä on vihdoin loppu ja pääkaupungissa ollaan. JÖÖS!

Samalla selvisi että Islanti muistuttaa jonkinlaista mielikuvien stereotyyppistä Italiaa: kiireetön elämäntyyli ja "þetta reddast (se järjestyy)" ilmenevät esimerkiksi siten, että eiliselle luvattu kämpän saanti siirtyi heti alkuun vuorokaudella ja mainittu asunto on sekä pienempi että ihan toisaalla kuin ilmoitettu. Tätä edelsi viikon hostellimajoitus ja yllättävää kyllä, hostelliin voi kotiutua. 14 sängyn makuusalissa ilmanlaatu oli kuitenkin niin kiinteä että siitä olisi voinut leikata siivuja ja kosteus olisi luultavasti riittänyt täyttämään vauvan kylpyammeen. Oikea keskusta-asunto ruotsalaiskämppiksen kanssa siis maittaa. Täällä vietän seuraavat viisi viikkoa jonka jälkeen seuraa muutto parin kilometrin päähän. Tammikuussa sitten vielä kerran. Näin käy kun ensimmäinen vuokranantaja vetää höplästä mutta on se pätkäasuminenkin ihan ok.

Paluu länsivuonoilta otti kieltämättä koville viimeisen illan juhlaseremonioiden jälkeen. Bussin hajoaminen Holmavíkin pikkukaupungissa lisäsi sekin osaltaan jännitystä. Holmavíkissa oli muuten ennennäkemätöntä vanhan maailman tuntua: Vínbuðin (Alko) oli niin pieni, että tuotteet tilattiin tiskin takaa. Todella old school.

Sattuipa myös että samana iltana Reykjavík oli tavallista enemmän elossa: Menningarnótt eli Taiteiden yö oli kaikkialla. Teknotelttoja, ilmaista ruokaa, käsittämättömät bileet keskellä pääkatua kaatosateessa, jolla ei ollut sillä hetkellä mitään väliä kellekään... Oma estetiikkansa oli siinäkin kun seisoi keskellä Laugaveguria, näki alkavat ilotulitukset ja iski vihdoin kalloonsa faktan, että täällä on mahdollista viettää vaikka loppuelämä jos huvittaa. Jeesus.

Ensimmäiset Erasmus-karkelotkin on nyt koettu ja ensimmäinen kontakti islantilais-DJ:hin otettu. Jatkossa muidenkin bileiden areenana nähtävä Mánabar miellytti ilmeisen suuresti, sillä ensi kertaa viihdyin tanssiravintolassa koko aukioloajan (21-04). Vaikuttava suoritus koko jengiltä.

Of Monsters and Men soitti myös viime viikonloppuna ilmaiskeikan kotiseudullaan vain vähän matkan päässä Reykjavíkista. Tuntui että kaikki muut olivat täysin perillä mistä on kyse ja miten maineikas bändi on kyseessä kun itse olin kuullut vain nimen. Uteliaisuus kannatti taas! Ja Ellen, Erik, Samuli ja Katja olivat totta kai myös ensiluokkaista seuraa. Kyseessä oli pieni festivaali ja tunnelma oli niin lähellä Flow'ta että melkein unohdin missä olin. Totta kai sielläkin satoi, mutta sade alkoi juuri oikealla hetkellä ja sopi jopa valoihin (no huhhuh?). Meillä oli tosin kivaa jo edellisten bändien aikaan ja ennen niitä. Heheh! (kts. kuvat. Kiitti Samuli!)


Fernetti miellytti.

Höhöhöö, kohta alkaa!

Noin puoli Islantia oli paikalla.Samuli ja Erik levottomina.

Viime aikoina bongatut hauskuudet, joista jokainen kuvaa tätä riemastuttavaa maata todella hyvin:

1. Kun soitat mihin tahansa islantilaiseen numeroon, kuulet pirteää jonotusmusiikkia. Erona Suomeen tässä on se, ettei tuo musiikki ei aiheuta lievintäkään ärtymystä. Pikemminkin harmittaa kun joku vihdoin vastaa. Hienosti valittu siis.

2. Saatat päätyä hedelmälliseen keskusteluun esimerkiksi kaupan kassan kanssa jos vain haluat. Eräskin keskustelu lähti siitä etten ymmärtänyt lyhyttä jatkokysymystä "meira?" odotettuani sitä pidempää versiota. Kerroin että aloin vasta opiskella islantia ja sain niin riemastunutta kannustusta ja gloriaa että alkoi melkein punastuttaa. Ensi kerralla osaan myös kiittää foneettisesti oikein.

3. Jos ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen positiivisia, islantilaiset ovat vielä siitä eteenpäin. Islannin ollessa Euroopan ja Yhdysvaltojen risteyskohdassa on katukuvakin hieman eri näköinen ja tuntuinen. Värit ovat myös merkittävässä asemassa joten tämä kuontalo on herättänyt paljon positiivista huomiota. Kiva!

4. Joka väliin otetaan paussi eikä sieltä takaisin tulo ole niin minuutista tai vartista kiinni.

5. Yliopiston orientaatiopäivässä voidaan esitellä ihan oikeita, fyysisiä avaimia havainnollistamaan avaimia onnistuneeseen opiskeluun. On myös täysin mahdollista että pääsisällöksi kiteytetään "Don't worry, be happy" jonka jälkeen pyöräytetään kyseinen kappale soimaan ja tanssitaan.

HYVÄ ISLANTI!