Asuttuani 5 viikkoa ruotsalaisen kämppiksen kanssa samassa pienessä keskustayksiössä tuntui oman huoneen saaminen siunaukselta. Huoneen sijainti sen sijaan ei.
Kuuden kilometrin matka näyttää kartalla ja Reykjavikin mittakaavan tuntien pieneltä. Taksimatkan aikana kävi selväksi että matka on todellisuudessa pidempi. Bussiyhteyttä oli kehuttu hyväksi ja pysäkkikin oli talon vieressä. Plot twist: bussi kulkee kaksi kertaa tunnissa ja liikenne pysähtyy keskiyöllä alkaen jälleen aamukahdeksalta, viikonloppuisin puolilta päivin.
Ystäväni Oona maksoi bussimatkansa kourallisella kolikoita. Itsepä halusitte tasarahan!! Tässä ei olla matkalla lähiöön vaan uimaan. |
Näkymä ghetto guesthousen ikkunasta. Rappioromantiikka kelpaa. |
Ja festivaaliasiaa. Jos Reykjavik International Film Festival jotakin opetti niin sen, että rakastan sittenkin elokuvia. Ennen en tiennyt että elokuvia on muitakin kuin kaupallisimman linjan amerikkalaiset elokuvat, joita näytetään Finnkinossa. Sitten sain tietää, että on olemassa indie-elokuvia, pienemmän budjetin ja tuntemattomampien tekijöiden tekemiä elokuvia. Niitä pelkäsin. Ne toivat mieleni käsitteen "taide-elokuva" ja se tuo mieleeni valkoisen värin, juonettomuuden ja vakavan näyttelemisen joista pitäisi ja kuuluisi saada jokin elämää suurempi olo. Elokuvataide ei kuitenkaan ollut ennakkokäsityksestä poiketen kylmää ja etäistä vaan kiinnostavaa ja helpottavaa. Yllätyin ja opin. Elämä ei ole elokuvaa mutta elokuva tavoittaa tavallisesti jotain mitä ei sanota ääneen. Näin ainakin tällä festivaalilla. Kymmenessä päivässä ehdin katsoa 27 elokuvaa. Kaikista en pitänyt, mutta kaikki toimivat.
Iceland Airwaves sitten. Festivaali loppui reilut kaksi viikkoa sitten ja ikävä kasvaa. Paras festivaali jolla olen koskaan ollut. Mahdollisesti ulkomaalaisen harha, mutta islantilainen rentous lävisti koko festivaalikulttuurin. Keikoilla jokaiselle jätettiin oma personal space. Huonoa käytöstä ei vain ollut. Todella hämmentävää mutta festivaalit voivat siis olla myös tätä. Se on varmaa että ensi vuonna tulen uudelleen molemmille peijaisille.
Tulipa henkilökohtainen postaus. Toivottavasti et koe sitä kuumottavaksi. Tai koe vaan.
P.S. Käytiin myös Islannin toisiksi suurimmassa kaupungissa ("kaupungissa", 17 000 asukasta) eli Akureyrissa Pohjois-Islannissa. Pari kuvaa roadtripilta.
Ajettiin roadtripin aikana väärään suuntaan ja löydettiin jonkinlainen joulukylä. Ahkerina turisteina iskimme lärvit tähän. |
Vuodenaikavyöhykkeitä matkalla. Tässä syksyinen kohta |
... ja siitä tuli nopeasti talvinen. |
No comments:
Post a Comment