Tuesday, November 19, 2013

RIFF, Iceland Airwaves ja pieni majoitusulina

Kaivan laatikosta ison lusikan. Sen jossa on vähiten tahroja. Inhottaa, tiskaan sen. Keittiöön astuu vihaisen näköinen mies. Tervehtii, tai en ole kyllä varma. Tervehdin takaisin normaalin ystävällisesti. Pienen keittiön tunnelma on vaivaantunut kuten kahden tuntemattoman ei-vapaaehtoinen lähelläolo yleensäkin. Ei haittaa.

Asuttuani 5 viikkoa ruotsalaisen kämppiksen kanssa samassa pienessä keskustayksiössä tuntui oman huoneen saaminen siunaukselta. Huoneen sijainti sen sijaan ei.

Kuuden kilometrin matka näyttää kartalla ja Reykjavikin mittakaavan tuntien pieneltä. Taksimatkan aikana kävi selväksi että matka on todellisuudessa pidempi. Bussiyhteyttä oli kehuttu hyväksi ja pysäkkikin oli talon vieressä. Plot twist: bussi kulkee kaksi kertaa tunnissa ja liikenne pysähtyy keskiyöllä alkaen jälleen aamukahdeksalta, viikonloppuisin puolilta päivin.

Ystäväni Oona maksoi bussimatkansa kourallisella kolikoita. Itsepä halusitte tasarahan!! Tässä ei olla matkalla lähiöön vaan uimaan.
Lähiöasuminen sopii sinulle joka olet, sanotaan nyt 31, autollinen, naimisissa ja iloinen omistusasuntovelallinen, siis aloilleen asettunut aikuinen. Juuri 21 täyttäneelle vaihto-opiskelijalle tämä sopii huomattavasti kurjemmin. Kahden viikon kuluttua sain tarjouksen huoneesta keskustasta. Silloinen vuokranantaja myöntyi purkamaan sopimuksen ja singahdin välittömästi ulos.

Näkymä ghetto guesthousen ikkunasta. Rappioromantiikka kelpaa.
Sähköpostikirjeenvaihto islanniksi on hauskaa ja lähes helppoa. Kasvokkain puhuminen huomattavasti hankalampaa. þorgeir puhuu onneksi myös täydellistä englantia kuten lähes jokainen islantilainen. Uusi vuokranantajani oli yhteistyökumppaneidensa kanssa alkanut muuttaa keskustan laidalla sijaitsevaa vanhaa ja kulunutta guesthousea asunnoiksi. Huoneiden arvoa laski dramaattisesti viereinen rakennustyömaa, rappukäytävä jota voisi luonnehtia kaunopuheisesti askeettiseksi ja rehellisesti painajaismaiseksi hylätyksi ruotsinlaivaksi kuluneine kokolattiamattoineen. Tunnelma on kuin kummitustalosta. Ikkunan avausmekanismi on rikki, verhoille on tapahtunut jotakin ja alkuperäisessä sängyssä oli kaikesta päätellen tapahtunut jotain pahaa mutta jokin tässä ghetossa viehättää kovasti (törkeän halpa hinta kenties?). Neuvo: maksa sijainnista. Keskustasijainnista. Edes melkein epäilyttävän halpaa vuokraa kuten minä. Se helpottaa nuoren vaihtarin asioita. Kaupat tuli ja hyvin menee!

Ja festivaaliasiaa. Jos Reykjavik International Film Festival jotakin opetti niin sen, että rakastan sittenkin elokuvia. Ennen en tiennyt että elokuvia on muitakin kuin kaupallisimman linjan amerikkalaiset elokuvat, joita näytetään Finnkinossa. Sitten sain tietää, että on olemassa indie-elokuvia, pienemmän budjetin ja tuntemattomampien tekijöiden tekemiä elokuvia. Niitä pelkäsin. Ne toivat mieleni käsitteen "taide-elokuva" ja se tuo mieleeni valkoisen värin, juonettomuuden ja vakavan näyttelemisen joista pitäisi ja kuuluisi saada jokin elämää suurempi olo. Elokuvataide ei kuitenkaan ollut ennakkokäsityksestä poiketen kylmää ja etäistä vaan kiinnostavaa ja helpottavaa. Yllätyin ja opin. Elämä ei ole elokuvaa mutta elokuva tavoittaa tavallisesti jotain mitä ei sanota ääneen. Näin ainakin tällä festivaalilla. Kymmenessä päivässä ehdin katsoa 27 elokuvaa. Kaikista en pitänyt, mutta kaikki toimivat.

Iceland Airwaves sitten. Festivaali loppui reilut kaksi viikkoa sitten ja ikävä kasvaa. Paras festivaali jolla olen koskaan ollut. Mahdollisesti ulkomaalaisen harha, mutta islantilainen rentous lävisti koko festivaalikulttuurin. Keikoilla jokaiselle jätettiin oma personal space. Huonoa käytöstä ei vain ollut. Todella hämmentävää mutta festivaalit voivat siis olla myös tätä. Se on varmaa että ensi vuonna tulen uudelleen molemmille peijaisille.

Tulipa henkilökohtainen postaus. Toivottavasti et koe sitä kuumottavaksi. Tai koe vaan.

P.S. Käytiin myös Islannin toisiksi suurimmassa kaupungissa ("kaupungissa", 17 000 asukasta) eli Akureyrissa Pohjois-Islannissa. Pari kuvaa roadtripilta.



Ajettiin roadtripin aikana väärään suuntaan ja löydettiin jonkinlainen joulukylä. Ahkerina turisteina iskimme lärvit tähän.

Vuodenaikavyöhykkeitä matkalla. Tässä syksyinen kohta

... ja siitä tuli nopeasti talvinen.


No comments:

Post a Comment