Sturla

Tapasin eräänä päivänä Sturlan, kodittoman miehen. Hän käveli vastaan kadulla ja totesi jotakin islanniksi. Tilanteen yllättämänä en ymmärtänyt kysymystä. Mies kysyikin seuraavaksi "talarðu íslensku?". Bara smá, vastasin. Mies vaihtoi englantiin ja kysyi, kuka on antanut minulle luvan olla noin nätti. Sanoin, että ihan omin luvin tässä näin on käynyt. Hän vaikutti mielenkiintoiselta ja vaarattomalta, joten jäin mielelläni hetkeksi hänen seuraansa.

Sturla piti Suomesta. Samoin hän piti salaliittoteorioista. Uusnatseja hän sen sijaan vihasi. Kävimme maailmanhistoriaa läpi ja puhuimme viime aikojen tapahtumista, joista hän oli perillä paljon paremmin kuin minä. Mietin, mistä hän saa niin kattavasti tietoa. Reykjavíkissa on paljon penkkejä. Ehkä jonkun penkille unohtamista Fréttablaðið-lehdistä? Elokuvamaista, mutta mahdollista. Reykjavíkissa moni asia on tavallista mahdollisempi. Minulla oli sylissäni litran pullo Bónuksen halvinta astianpesuainetta ja pussillinen sipulirenkaita. Sturla sytytti savukkeen toisensa jälkeen ja huomautti, että kodittomien yöpaikassa hänen savukkeensa varastettiin eikä siellä voi nukkua pelkäämättä väkivaltaa. Sturlan omakin temperamentti oli vahva ja hän kiihtyi silminnähden kertoessaan arjestaan. Siitä, kuinka häneen suhtaudutaan asiattomasti niin pankissa, ruokakaupassa kuin kaikkialla muuallakin. Hän on kohtelias ja rauhallinen, mutta häneen ei suhtauduta ihmisenä. Hän ei kuitenkaan ole katkeroitunut. Sanojensa mukaan hän ei ole koskaan kajonnut kehenkään eikä aio satuttaa ketään myöskään tulevaisuudessa, vaikka epäoikeudenmukaisuus suututtaa häntä. Se alkoi suututtaa minuakin.

Sturla ei vaikuttanut sekavalta eikä hänellä ollut muuta kuin savukkeensa. Päällä oleva vaatekerta oli ainoa mutta kylmyyteen tottuneella islantilaisella ei ollut hätää viiden asteen lämpötilassakaan. Hänen ajatuksenjuoksunsa oli kristallinkirkasta ja mikä hämmästyttävintä, tämän englanti oli virheetöntä ja edistynyttä. Ehkä hän on pitkälle koulutettu. Hänen kanssaan oli ilo jutella. Sturla uskoi Jumalaan ja tähyili taivaalle. Minäkin katsoin. "Do you see him?" Vastasin kieltävästi. Totesimme sen johtuvan siitä, että on pilvistä. Sturla nauroi niin että koko hammasrivi näkyi. Hän ei ilmeisesti ole hetkeen käynyt hammaslääkärillä.

Lähdimme lopulta eri suuntiin, minä kotiin ja Sturla kaupunkiin kodittomien majaa vältelläkseen. "See you around!" "I'll see you."